Tilanne 2/2022
Muutimme 2021 Hollolaan, joten jatkossa koiramme löytyvät täältä Päijät-hämeestä.
Perheeseen kuuluu nykyään kaksi pientä lasta, joten aika on välillä kortilla. Toiminta tulee olemaan suhteellisen pientä vielä jonkun aikaa. Toiveissa olisi lähivuosina saada kotiimme omat paimennuksen treenikentät, jolloin voisin tarjota myös paimennusmahdollisuutta kasvattien omistajille ja toki muillekin.
​
Omistan tällä hetkellä vain bordercollieita oman paimennusinnostuksen myötä ja koska ne ovat helpompia pienten lasten kanssa. Toimme kuitenkin 2021 siskon kanssa Norjasta käyttölinjaisen tervuerenin, jolle toivottavasti saadaan myös jatkumoa belgikasvatukseen.
Historia
Luonto, maatalous ja eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten lähdin opiskelemaan maataloutta Mustialaan. Agrologiksi valmistuin keväällä 2017 ja tällä hetkellä työskentelen maataloustyöntekijänä Syrjälän lammastilalla Kanta-Hämeessä Tammelan Portaassa. Perheeseen kuuluu lisäkseni aviomies ja tällä hetkellä yksi groenendael. Päälajina olen harrastanut vuosia agilitya, mutta Noxyn myötä lajipalettiin on tullut myös TOKO ja PK-viesti. Myös PK-jäljen alkeita on tehty.
​
Lemmikkejä minulla on ollut aina. Olin 5 tai 6, kun sain valita haluanko syntymäpäivälahjaksi marsun vai rannekellon. Päätös oli helppo. Tämän jälkeen on koiran lisäksi ollut aina ollut myös pienempää eläintä: marsuja, hiiriä, hamsteri ja kaneja. Viimeisen marsun kuoltua 2016 olen keskittynyt vain koiriin. Ensimmäinen koira tuli taloon vuonna 1999: shetlanninlammaskoira narttu "Suzi" Golden Rose Bright Angel ja ensimmäisen oman koirani sain vuonna 2002: shetlanninlammaskoira narttu "Yasmi" Golden Rose Heart Breaker. Sain Yasmin alunperin lainakoiraksi agilityyn, josta se siirtyi pikkuhiljaa kokonaan meille asumaan. Shelttien käydessä iäkkääksi sain 16-vuotiaana kolmannen koiran. Taloon muutti pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira "Honey" Eviko Honey-Gergo. Honey ei valitettavasti pystynyt puutteellisten ominaisuuksien takia täyttämään harrastuskoiran saappaita. Molempien shelttien kuoltua harrastuskaveriksini kotiutui sekalinjainen groenendael "Noxy" eli Eloisa Silhuetti.
​
Kasvattaminen on pienestä pitäen kiehtonut minua. Lapsena olin monet kesät kenneltyttönä Silimen kennelissä. "Kasvattamisen" aloitin teininä marsuilla ja myöhemmin parilla kanipoikueella. Jalostusvalinnat perustuivat silloin lähinnä väreihin. Kavattajakurssin kävin ensimmäisen kerran vuonna 2009, mutta en hakenut tuolloin kennelnimeä, joten kävin kurssin uudestaan 2017. Kennelnimihakemuksen pistin 20.3.2017 vireille. Kesäkuussa minulle myönnettiin kennelnimi "Sellainen". Kuukausi myöhemmin ensimmäinen pentueeni näki päivänvalon.
​
​
Kasvatusperiaatteet
Haluan kasvattaa ominaisuuksiltaan tasapainoisia harrastuskoiria. Henkilökohtaisesti en pidä liioitelluista piirteistä niin ulkonäön kuin luonteenkaan osalta. En kasvata koiria jotakin tiettyä lajeja varten vaan haluan kasvattaa ns. all-roundereita. Haluan, että kasvattieni kanssa voi harrastaa mitä vain, vaikka se tarkoittaisi, ettei se olisi kirkkain tähti jossain tietyssä lajissa. En siis haen erityisen pientä kokoa ja säpäkkyyttä agilityyn tai mahdollisimman hyviä paimennusominaisuuksia tinkimällä muista ominaisuuksista. Tärkeintä on, että kaikki ominaisuudet ovat tasapainossa. Bordercollien osalta haluan silti säilyttää myös paimennusvietin, koska se on iso osa rotua. Lisäksi käytän itse työssäni paimenkoiraa eli perustuu myös omaan tarpeeseen.
​
Minulle tärkein ominaisuus on tasapainoinen hermorakenne. Suurin osa elämästä koiran kanssa on perusarkea. Jos arki koiran kanssa on täyttä tuskaa, hyvät harrastusominaisuudet eivät paljon lohduta. Tingin mieluummin harrastusomianisuuksista kuin esimerkiksi hermorakenteesta tai avoimuudesta. Ideaali koira on avoin kaikkia kohtaan, mutta vetäytyy omiin oloihinsa, kun mitään ei tapahdu. Mielestäni koiran pitää myös kestää jopa pitkähköjä aikoja ilman suurempia aktivointeja. Valitsen myös mielelläni liian rauhallisen kuin liian vilkkaan koiran. Tämä ei tarkoita, etteikö koiralla olisi temparamenttia tehdä töitä.
​
Hyvällä harrastuskoiralla ei tee mitään ellei se ole terve. Toisaalta tervekään koira ei lohduta, jos sen kanssa eläminen on tuskaa tai ominaisuudet eivät riitä. Kasvattaminen on vaikeaa ja eri ominaisuuksien välistä tasapainoittelua. Pyrin parhaani mukaan valitsemaan nartulle sopivan uroksen niin, että ne täydentäisivät toisiaan. Suunnittelen pentueeni tarkasti ja kaikki yhdistelmät ovat sellaisia, että voisin itse pitää siitä pennun.
​
Belgianpaimenkoirissa haluan kasvattaa ensisijaisesti sekalinjaisia groenendaeleja. Kapean geenipoolin vuoksi tervuerenien käyttö on kuitenkin väistämätöntä, joten myös tervuja tullaan kennelissä näkemään.
